LEENA VÄLIMÄEN TOKOKOULUTUS 17.3.2012

Vaikka Aada onkin vielä myynnissä on sen kouluts aloitettu sen varalta ettei oikeanlaista kotia löydy.. Kotona on puuhasteltu kaikenlaista ja Urhon tokotreeneissä Kirkkonummen Kennelkerholla on Aada ollut mukana myös. Tänään Aada pääsi ensimmäiseen tokovalmennukseen kun moninkertainen MM-toko mitalisti Leena Välimäki saapui Espooseen pitämään toko-koulutusta. Yhteensä koriakoita oli 4 ja jokainen sai valita mitä asioita halusi käydä läpi, joten kaikenkaikkiaan tuli hyvin laajasti käytyä vähän kaikkea läpi.

Aadan kanssa halusin käydä läpi sitä, miten treenata alusta asti niin että tähtäimessä on erikoisvoittaja-luokka. Tähän tuli ensimmäiseksi ohjeeksi opettaa pennulle ensimmäisenä seuraaminen, luoksetulo/kontakti ja irtoaminen. Ja koska noita muita on jo tehty niin aloitettiin irtoamistreenillä eli kiertämisellä. Kohteena oli agilityesteen siiveke, lähetys toiselta puolelta, kierrettäessä kehut ja pieni vauhti ja palkka. Aada tajusi kiertämisen parilla yrittämällä ja siihen lisättiinkin sitten jatkoa, kiertäminen suoraan seuraamiseen (on lopulta ruudun loppuseuraaminen) ja kierrosta sivulletulo (luoksetuloa). Tähän kiertämiseen saa jatkossa lisättyä merkin ja luoksetulojen pysäytykset. Seuraavaksi irtoamistreeniin otettiin ruutu. Leena halusi kokeilla Aadalle kosketusalustaa ja ruutuun laitettiin servetti, ja aika oma-aloitteisesti Aada kävi sitä koskemassa, ekoilla kerroilla varmasti vahingossa mutta tajusi myös tarjota sitä uuden palkan toivossa. Kotiläksynä harjoitella kosketualusta varmaksi eri matkoilta ja sen jälkeen siirtää se ruutuun.,

Toisella kierroksella käytiin läpi noutoa ja kapulan pitoa, joka on siis jo osoittautunut Aadalle hankalaksi. Aada nostaa kapulan innoissaan ja ja tietää ettei sitä saa sylkeä pois, ja jos se tippuu niin nostaa sen heti uudelleen. Rauhallisesti kapulan pito sitä pureskelematta on kuitenkin ollut hankalaa ja tätä lähdettiin työstämään. Ja syyksikin selvisi hyvin äkkiä se että aikaisemmin Aada on tullut (vahingossa) palkattua kapulan irrottamisesta eikä sen pitämisestä, josta on Aadalle syntynyt mielikuva että kapulasta pitää päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Ja tästä on muodustunut huvittavan näköinen tapahtumaketju = Aada tietää että kapulan pitää olla suussa, mutta haluaa siitä eroon joten yrittää tassuilla lätkiä sitä pois suusta, välillä kapula tippuu ja sitten sillä on kiire saada se takaisin suuhun jolloin alkaa taas lätkimään sitä ellei mamma tajua ottaa sitä siltä pois. ELI ohjeeksi tuli unohtaa kapulan käteensaaminen ja irrotuskäskyt ja Aadan istuessa viedä namia sen verran lähemmäksi että Aada sen huomaa ja keskittyy enemmän siihen kuin kapulaan ja lopettaa häsläyksen, istuutuu (jollei jo istu) ja kun on sekunnin nätisti niin nami heitetään sen kuonoa kohti jolloin se saa irrottaa kapulasta ja ottaa namin. Näin saadaan siis palkittua sitä nätisti istumista ja pitämistä eikä sitä kapulasta irrottamista. Ja toimihan se jo parin yrittämän jälkeen huomattavasti paremmin :) Toisena noutotreeninä otetiin ihan "liikkeenomaista" noutoa eli pannasti kiinni, kapulanheitto, Aada hakee ja sen jälkeen se ohjataan sivulle istumaan. Sillä ei ollut väliä jos kapula sivulletulossa tippuu, ideana on luoda pennulle pienestä pitäen käsitys siitä että kapula suussa juostaan sivulle. Näitä kahta yhdessä treenaten pitisi sitten muodostua hieno nouto :)

Kolmannella kierroksella Aadan kanssa käytiin läpi seisomista eri tilanteissa, lähinnä jäävää seisomista, kaukokäskyjen seisomista sekä näyttelyseisomista, ja sitä miten nämä erotetaan toisistaan. Näyttelyseisomista (joka samalla on jäävä seisominen) on jo harjoiteltu ja niihen kanssa saadaan jatkaa samalla tyylillä. Kaukokäskyihin tuli kuitenkin määrä vaihtaa seisomiseen eri käsky koska muissa seisomisissa Aada siirtelee likkaa takajalkojaan (joka näyttelyseisonnassa on jopa toivottavaa) ja kaukokäskyissä takajalkojen tulisi pysyä paikallaan. Ja koska kaukokäskyjen siirtymisiä on jo tehty oli tähän muodostunut jo istu-seiso muutokseen ongelma takajaloille ja siihen saatiin nyt hyvät ohjeet että miten se tästä eteenpäin työstetään. Muut asentojen muutokset oli hyvällä mallilla joten niiden harjoituksia jatketaan samaan tyyliin.

Päivän päätteeksi otettiin vielä ryhmäliikkeet. Kakarakoira sai kokeilla luoksepäästävyyttä, jossa ei todellakaan näyttänyt olevan ongelmaa ja "tuomarin" olkapäälle kiivennyt Aada sai seuraavalla kierroksella kehoituksen pysyä perusasennossa, runsailla nameilla siitä selvittiin vaikka kiusaus pompata syliin pussailemaan meinasi olla vastustamaton! Paikalla makuuta ei Aadan kanssa ole vielä tehty joten muiden otteassa ryhmäliikkeenä paikallamakuu tehtiin Aadan kanssa istumisodotusta. Mentiin samaan riviin muiden kanssa mutta muiden ollessa paikallamakuussa Aada istui kytkettynä (remmi maassa mun jalan alla ettei lähde kunniakierrokselle) ja odotti ja piti kontaktia ja söi nameja. Paria nousuyritystä lukuunottamatta Aada selvisi tästä hienosti ja sai keskittymisestään paljon kehuja :)

Hyödyllinen päivä siis, paljon hyviä vinkkejä tulevaan :) Aada oli ehdottomasti yleisön suosikki, oli ihana vauhtipakkaus niinkuin yleensä, ei aristellut uutta pressuseinäistä hallia, ei haistellut maata, tai häiriintynyt muista ihmisistä koirista ja kolinoista. Sillä aikaa kun keskustelin kouluttajan kanssa se kävi vähän tutustumassa ympäristöön kuitenkin ollen kuulolla koko ajan. Tauoilla oli hiljaa nätisti omassa häkissään ja lepäsi/nukkui ja siis rauhottui hienosti, jonka ansiosta jaksoi hyvin keskittyä neljä treenisessiota. Suuret kehut sai rohkeudesta, päättelykyvystä, avoimuudesta ja reippaudesta, kuulemma unelmapakkaus harrastuskoiraksi :) Ja olisi se kouluttajakin sen halunnut itselleen jos olisi koira paikka kotona ollut auki, joten ihan oikeasti teki kouluttajaan vaikutuksen tämä pieni nelikuinen tättähäärä-tiibettiläinen :)